Onnea vaan valmistumisen johdosta!?

Onpas omituista. Koulu on loppu ja olen vastavalmistunut leipuri-kondiittori, mutta ei tunnu yhtään miltään.

Olo on yhtä tyhjä kuin joskus hyvissä ajoin valmistujaisiin ostamallani mekolla, joka nyt jää käyttämättä. Ei tule mitään valmistujaisjuhlia. Tälläkään kertaa. Onhan sitä vuosien aikana valmistuttu yhdeksi jos toiseksikin, mutta mikään ei ole ollut juhlimisen arvoista. (Mekko on ostettu kympillä Tampereen Bonuskirppikseltä, niin eipä siitä suurta taloudellista tappiota tule.)

Päätin silloin kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, että paljastan opintojen loputtua todellisen syyn, miksi lähdin moiseen järjettömyyteen. Jäin vuodenvaihteessa 2008 / 2009 tuplasti työttömäksi Vammalan kaupungin edunvalvontatoimistosta: Vammalan kaupunki hävisi kartalta ja edunvalvonta siirtyi valtiolle. Olin sairastunut reumatauteihin kuuluvaan MCTD:hen, sekamuotoiseen sidokudossairauteen, ja lääkärin mielestä olin tarpeeksi sairas työkyvyttömyyseläkkeeseen. Kelan mielestä en ollut, eikä Sastamalan TE-keskus antanut vaihtoehtoja: Työteekkiin.

Olin ko. paikassa jonkin aikaa vuosina viisi ja kuusi, ja pois päästyäni lupasin itselleni, ettei koskaan enää. Viimeisenä oljenkortena hain yhteishaun täydennyshaussa Vammalan ammattikouluun ja päädyin lopulta leipuri-kondiittorilinjalle. Nyt olen ollut sutta paossa reilut kaksi vuotta, enkä vielä tiedä tuleeko karhu kohta vastaan, eli onko ensi viikolla taas ainoa vaihtoehto se, minne en mene. Siirryn ehkä kirjoittamaan Oleskelijan päiväkirjaa, josta se sitten selviää.

1 aamu jäljellä

Sen kun vielä jaksaisi herätä. Ja ajaa 25 km pimeässä Turkhautaan. Leipomaan pipareita. Niitä tänään, + tähtipulllien tähtiä 960 kpl.

Koulun intranettiin ovat ilmestyneet lukujärjestykset vuoden loppuun, en tiedä onko helpottavaa ettei niistä tarvitse välittää. Ei enää miettimistä, milloin koulu alkaa ja kuinka pitkä päivä on tänään. Ei muistamista, mitä ottaa mukaan ja onko kenties työtä vai teoriaa.

Ensi maanantaina olen menossa koululle, pitäisi saada paperi jolla todistaa, että kaikki opinnot on suoritettu. Varsinainen todistus tulee myöhemmin.

2 päivää jäljellä

Lihapiirakoita ja pipareita. Varmaan niitä samoja jäljellä olevat kaksi päivääkin.

Olen kirjoittanut todella vähän näiden neljän viikon aikana, ja se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että olen niin väsynyt etten kerta kaikkiaan jaksa. Mutta koululla odotetaan kuitenkin jonkinlaista työssäoppimisen päiväkirjaa, niin tässähän se samalla tulee kirjoitettua.

3 aamua jäljellä

Koko päivä pipareita, 60 pellillistä eli yli 2000. Paistaminen on onneksi helppoa, kun uunissa on valmiit ohjelmat eri tuotteille. Pitää vain muistaa valita ohjelma "Pipari 2 pinnaaa", siis kolmella a:lla, eikä ohjelmaa "Pipari 2 pinnaa"...

4 aamua jäljellä

Samaa kuin eilen + melkein 5 tuntia kakkujen marjoitusta. 8 ja 1/2 tuntinen työpäivä.

5 aamua jäljellä

Lihapiirakoita ja pipareita, siinäpä se tämä päivä. Viikko jäljellä!!!

6 aamua jäljellä

Lihapiirakoita ja paprikoiden, purjojen ja tomaaattien pilkkomista. Menihän se päivä siinäkin. Iltapäivällä tuli paikalle pari terveystarkastajaa, en tiedä huomasivatko rotanloukkuja pitkin nurkkia. Toivottavasti kukaan ei epäile, että minä olisin antanut jonkin vihjeen. En ole, vaikka olenkin miettinyt, pitäisikö.